Suomessa on salailun kulttuuri. Yksitäistapaus, on yleisin termi kun puhutaan ikävistä asioista. Samaan hengenvetoon kuuluu todeta, että: "Kyse ei ole ilmiöstä, laajemmasta asiasta". Annetaan pölyn laskeutua tai nukutaan rauhassa yön yli.
Jotenkin, näin eduskuntavaaliehdokkaan näkökulmasta näyttää vahvasti siltä että: Padot murtuu. Mittarit on menneet yli, suomeksi ollaan menty ihon alle. Sietokyvyn yli. Mikä siihen on syynä, vaikea arvioida: "Alaikäiset, itse puolustuskyvyttömät lapset, hyväksikäytetyt". Tämä tulee kovin lähelle. Se voisit olla Sinä, sinun lapsi, lapsenlapsi, meidän lapsi, minun lapsi.
Kaleva tietää kertoa että: "Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Sari Sarani totesi keskiviikkona MTV:n Rikospaikka-ohjelmassa Oulussa paljastuneesta seksuaalirikosvyyhdestä, että kyseessä on vasta jäävuoren huippu. Hänen mukaansa valtaosa lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista jää täysin pimentoon.". Ei ole varmaan yllätys kenellekään. Ihan identtinen kuin, ilmoituskynnys on madaltunut. Siksi tilastot näyttää niin pahalta.
Mielestäni rikosasteikkojen koventaminen on kannatettavaa, mutta eihän se ilmiötä poista eikä edes yksittäistapauksia. Vastuullinen media, jos sitä vielä on kuten he mainostaa - tarjoaa ratkaisuja, ei raportteja. Eduskunnan pitää puuttua asiaan heti, eikä vasta hallitusneuvotteluissa. Tämän pitää olla vaaliteema. Nähdään, kuka puolustaa Suomen tyttöjä ja naisia, ihan aikuisten oikeasti. Mitä olet valmis tekemään asialle?