Tämä tarina on tosi, sain eilen ystävältä. Stefan (nimi muutettu) pääsi työn syrjään kiinni nuorena, jo 18-vuotiaana. Hän tienasi hyvin, mutta pikavipit astui kuvioon, ja niitä käytettiin jopa baarissa. Luottotiedot meni.
Stefan valmistui 20-vuotiaana, erosi tyttöystävästä ja muutti työn perässä Helsinkiin. Koska - suurin osa ystävistä oli muuttanut sinne. Kuulostaako tutulta? "Helsinkistä sain nopeasti töitä. Tässä vaiheessa olin jo kokeillut jotain huumausaineita sillon tällöin viihde käytössä ja ystäväni käyttivät myös." Viimeisen työpaikan irtisanomisessa tuli jotain ongelmia ja menetin työttömyyspäivärahan. Elämä lähti alamäkeen.
"Koitin hakea sosiaalitoimistosta tukea mutta saamatta sitä kertaakaan koitin hakea sitä monena kuukautena joka kuukaus he keksivät jonkun syyn minkä takia en saa tukia." Asunnoton, rahaton ja tyttöystävä jättänyt. Normihommaa? Tukia ei saa ilman vakituista asuntoa.
"Aloin tehdä rikoksia elättääkseni itseni ja samaan aikaan rupesin myös itse käyttämään päivittäin päihteitä." Stefan oli 4-vuotta asunnottomana, ilman että sai yhtään ilmoitusta asunnosta. 25-vuotiaana tuli seinä vastaan.
"Lopetin päihteiden käytön ja muutin takaisin vanhemmilleni. Huumeiden lopettaminen ei ollut vaikein juttu vaan se että mitä se teki minulle henkisesti ja toi elämääni ahdistuksen että on vaikeata tehdä mitään"
Stefan on ollut nyt 3-vuotta kuivilla. Ensimmäisen asuntonsa missä on kirjoilla hän sai 28-vuotiaana. Kokoajan hän on yrittänyt saada töitä, mutta mitään ei ole löytynyt, ainoa vaihtoehto lienee uudelleenkouluttautuminen. Hän on positiivisella mielellä.
Stefan on tehnyt voitavansa. Eikö nuoret kannattaisi työllistää, kun työhaluja löytyy? Se on suoranainen velvollisuutemme! Nuorissa on tulevaisuutemme. Autetaan Stefania - autamme itseämme, Suomea.