KIRJALLINEN KYSYMYS TIESTÖN KUNNOSSAPIDON TULEVAISUUDESTA


Kirjallinen kysymys tiestön kunnossapidon tulevaisuudesta

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_321+2022.aspx

Eduskunnan puhemiehelle

Valtakuntamme tiestön epäkohdat ovat jatkuvasti esillä ja varsinkin talven aiheuttamien routavaurioiden jälkeen huoli tiestön huonosta kunnosta nousee esille. Toisaalla tehdään merkittäviä parannuksia, kun taas toisaalla teitä joudutaan muuttamaan asfaltoidusta takaisin soratieksi.

Vuosille 2021–2032 julkaistun valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman tarkoituksena on lisätä liikennepolitiikan pitkäjänteisyyttä. On haluttu luopua ns. siltarumpupolitiikasta ja tehdä johdonmukaisempaa liikennepolitiikkaa.

Koronapandemia ja varsinkin Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat muuttaneet maailmantilannetta merkittävästi ja Ukrainan sodan seurauksena tapahtuneet hinnan nousut ovat vaikuttaneet myös tiestön ylläpitokustannuksiin. Väylien ylläpito- ja huoltokustannuksiin varattu raha on pysynyt samana ja kustannukset ovat nousseet merkittävästi, esimerkiksi tämän kesän huoltotavoite tiputettiin 2 700 kilometristä 2 300 kilometriin. Kun korjausvelan kasvun estävä päällystysmäärä on 3500–4000 kilometriä niin selvää että ollaan kaukana tavoitteista. Vuonna 2020 päästiin päällystysmäärässä 4000 kilometriin, mutta viime vuosikymmenenä on jääty toistuvasti jälkeen 3500–4000 kilometrin rajasta.

Keväällä hallituksen kevätriihessä leikkaukset kohdistuivat liikennehankkeiden investointeihin. Esimerkiksi Pohjois-Savon ELY-keskuksen Tienpidon ja liikenteen suunnitelmassa 2022 todetaan: ”Valtion julkisen talouden suunnitelman valmistelun perusteella Liikenne 12 -suunnitelmassa esitetyt väylänpidon vuotuiset tavoiteltavat rahoitustasot eivät ole lähivuosina toteutumassa. Kun samalla ostovoima heikkenee, on väylänpitäjällä edessään haastavia vuosia.”

Tilanne on siis se, että korjausvelka jatkaa kasvuaan ja tämän vuoden lopussa Suomessa huonokuntoisia päällysteteitä löytyy 8000 kilometriä, vuonna 2011 luku oli vielä 3000 kilometriä. Suomen tieverkon korjausvelka on kasvanut Väyläviraston selvityksen mukaan jo 1,5 miljardiin euroon.

Varojen puutteessa priorisoidaan vilkkaimpia, suurempien liikennemäärien väyliä. Vähemmän käytetyillä väylillä huonot tiet rapistuvat entistä huonompaan kuntoon. Joudutaan ikävään noidankehään, jossa tiestö rapistuu, jolloin niitä myös käytetään vähemmän, jolloin niiden asema prioriteettilistalla vähenee entisestään. Ongelma on erityisen suuri vähemmän asutuilla alueilla, kuten Itä-Suomessa. Kun rakennetaan uutta infraa sähkö- ja kaasuautoilulle, niin oletettavasti lataus- ja tankkauspaikkoja priorisoidaan valtaväylien varrelle, jolloin vaarana on, että syrjemmät tienpätkät menettävät entisestään merkitystään.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten muuttunut maailmantilanne on otettu huomioon liikennepolitiikassa ja

miten hallitus aikoo toimia, ettei korjausvelka jatka kasvamistaan ja

miten hallitus aikoo tukea kuntia ja alueita, jotta tieväylien huono kunto ei tuhoa alueiden elinvoimaa ja

onko edes realistista odottaa, että korjausvelkaa saadaan pienennettyä ja että syrjempiä teitä saataisiin ylläpidettyä?

 

Helsingissä 15.06.2022

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­Jussi Wihonen PS

0 kommenttia

  • Tätä postausta ei ole vielä kommentoitu, jätä kommentti alapuolelta!

Kommentoi