Kirjallinen kysymys suomalaisen kulttuuriperinnön tukemisesta
Eduskunnan puhemiehelle
Suomalaisten juhlapyhien ja -tapojen roolista kouluissa ja julkisissa tilaisuuksissa on keskusteltu paljon. Kun kouluissa oppilaita on entistä enemmän eri kulttuuritaustoista ja uskontokunnista, on julkisessa keskustelussa kyseenalaistettu kristillisten perinteiden ja tapojen roolia. Eräiden mielipiteiden mukaan vanhoista tavoista tulisi luopua ja kulttuuriperinnöllisesti tärkeitä juhlia korvata uusilla, joissa eri vähemmistöt on huomioitu entistä enemmän.
Evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärät ovat olleet selvässä laskussa ja kirkon rooli on vähentynyt maassamme. Siitä huolimatta kristillisillä juhlilla, tavoilla, virsillä ja niin edelleen on merkittävä rooli suomalaisessa kulttuuriperinnössä. Esimerkiksi Suvivirsi liitetään vahvasti koulujen päättäjäisiin kesän kynnyksellä ja monelle itse perinne on sen uskonnollista sanomaa tärkeämpää. Keskustelussa tärkeää olisi ymmärtää, miksi kyseisiä tapoja vietetään ja miksi ne ovat kulttuurihistoriallisesti tärkeitä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Pitääkö hallitus suomalaista kulttuuriperintöä tärkeänä,
miten hallitus aikoo tukea suomalaisen kulttuuriperinnön opetusta kouluissa ja
miten hallitus aikoo edistää suomalaisen kulttuuriperinnön opetusta maahanmuuttajataustaisille oppilaille?
Helsingissä 21.1.2020
Jussi Wihonen
PS
Vastaus kirjalliseen kysymykseen suomalaisen kulttuuriperinnön tukemisesta
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jussi Wihosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 453/2019 vp:
Pitääkö hallitus suomalaista kulttuuriperintöä tärkeänä, miten hallitus aikoo tukea suomalaisen kulttuuriperinnön opetusta kouluissa ja miten hallitus aikoo edistää suomalaisen kulttuuriperinnön opetusta maahanmuuttajataustaisille oppilaille?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Kulttuuriperintö on yhteinen voimavaramme ja rikkautemme. Vastuu siitä kuuluu perustuslain mukaan kaikille. Kulttuuriperinnön säilyttäminen, vaaliminen ja esille tuominen on tärkeää tapahtumien ja ilmiöiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiselle, identiteettien muodostumiselle sekä yhteisöjen jatkuvuuden turvaamiselle. Kulttuuriperintö ei kuitenkaan ole muuttumaton ja tarkkarajainen kokonaisuus. Se muuttuu ajassa saaden uusia merkityksiä ja ilmenemismuotoja. Myös suomalaisena pidetty kulttuuriperintö on syntynyt ihmisten, yhteisöjen ja kulttuurien vuorovaikutuksena.
On tärkeää, että jokainen lapsi saa koulusta aineksia rakentaa omaa identiteettiään ja hahmottaa Suomen ja maailman kulttuuriperinnön rikasta kokonaisuutta. Kyky ymmärtää, kommunikoida ja toimia yhdessä huolimatta eroistamme on tulevaisuuden mahdollisuus. Sen kehittymistä voidaan edistää tarjoamalla kouluissa mahdollisuuksia tutustua monipuolisesti sekä suomalaisiin perinteisiin ja tapoihin, että tekemällä näkyväksi yhteiskuntamme kulttuurista moninaisuutta.
Perusopetuksen valtakunnallisista tavoitteista säädetyn valtioneuvoston asetuksen (422/2012) 2 §:n mukaisesti opetuksen ja kasvatuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuunkykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Opetus edistää kulttuurien sekä aatteellisten, maailmankatsomuksellisten ja uskonnollisten, kuten kristillisten, perinteiden sekä länsimaisen humanismin perinteen tuntemista ja ymmärtämistä. Opetuksella ja kasvatuksella edistetään elämän, ihmisarvon loukkaamattomuuden, ihmisoikeuksien, luonnon ja toisten ihmisten kunnioittamista.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaisesti perusopetus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle. Se on muodostunut ja muotoutuu eri kulttuureiden vuorovaikutuksessa. Opetus tukee oppilaiden oman kulttuuri-identiteetin rakentumista ja kasvua aktiivisiksi toimijoiksi omassa kulttuurissaan ja yhteisössään sekä kiinnostusta muita kulttuureita kohtaan. Samalla opetus vahvistaa luovuutta ja kulttuurisen moninaisuuden kunnioitusta, edistää vuorovaikutusta kulttuurien sisällä ja niiden välillä ja luo siten pohjaa kulttuurisesti kestävälle kehitykselle.
Eri kulttuuri- ja kielitaustoista tulevat ihmiset kohtaavat toisensa perusopetuksessa ja tutustuvat monenlaisiin tapoihin, yhteisöllisiin käytäntöihin ja katsomuksiin. Asioita opitaan näkemään toisten elämäntilanteista ja olosuhteista käsin. Oppiminen yhdessä yli kieli-, kulttuuri, uskonto- ja katsomusrajojen luo edellytyksiä aidolle vuorovaikutukselle ja yhteisöllisyydelle. Perusopetus antaa perustan ihmisoikeuksia kunnioittavaan maailmankansalaisuuteen ja rohkaisee toimimaan myönteisten muutosten puolesta.
Perusopetuksessa oppilaat oppivat tuntemaan ja arvostamaan elinympäristöään ja sen kulttuuriperintöä sekä myös omia sosiaalisia, kulttuurisia, uskonnollisia, katsomuksellisia ja kielellisiä juuriaan. Kouluyhteisössä ja koulun ulkopuolella tehtävässä yhteistyössä oppilaat oppivat havaitsemaan kulttuurisia erityispiirteitä ja toimimaan joustavasti eri ympäristöissä. Heitä kasvatetaan kohtaamaan arvostavasti muita ihmisiä sekä noudattamaan hyviä tapoja. Oppilaat saavat mahdollisuuksia kokea ja tulkita taidetta, kulttuuria ja kulttuuriperintöä. He oppivat myös välittämään, muokkaamaan ja luomaan kulttuuria ja perinteitä ja huomaamaan niiden merkityksen hyvinvoinnille. Kulttuuristen elementtien voidaan katsoa olevan olennainen osa koulujen juhlia. Perusopetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta.
Kunta voi järjestää maahanmuuttajille perusopetuslain 5 §:n nojalla perusopetukseen valmistavaa opetusta. Opetushallitus on vuonna 2015 antanut perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman perusteet, jonka nojalla maahanmuuttajille järjestettävän perusopetukseen valmistavan opetuksen tavoitteena on antaa oppilaalle tarvittavat valmiudet suomen tai ruotsin kielessä ja tarpeelliset muut valmiudet esiopetukseen tai perusopetukseen siirtymistä varten sekä edistää oppilaiden tasapainoista kehitystä ja kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.
Helsingissä 10.2.2020 Opetusministeri Li Andersson