KIRJALLINEN KYSYMYS MAA-AINEKSEN MYYMISEN JA LUOVUTTAMISEN HELPOTTAMISESTA MAASEUDULLA

Kirjallinen kysymys maa-aineksen myymisen ja luovuttamisen helpottamisesta maaseudulla

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_568+2021.aspx

Eduskunnan puhemiehelle

Ennen maaseudulla saattoi hakea naapurin tai tutun soranottoalueelta pieniä määriä maa-ainesta, soraa pihateiden kunnostamiseen, hiekkaa pelloille tai lasten hiekkalaatikolle, mikä käyttötarkoitus olikaan. Nykyään maankäyttölain myötä soranotto on suuremman valvonnan alla. Suuremman maankäytön osalta tarve valvonnalle lienee ollut, mutta maaseutujen pikkukylissä muutos on tarkoittanut, että ennen naapurusten kesken sovittava asia on muuttunut pitkäksi ja kalliiksi lupaprosessiksi.

Jos haluaa myydä tai luovuttaa sora-alueen omistajana soraa naapurin tiehen, on oltava myönnetty lupa alueen käyttöön ja ottomäärään. Lisäksi on oltava usein pohjavesitarkistusputki alueella, joka määrää ottokorkeuden. Valvontamaksut koskettavat riippumatta siitä, että otetaanko maata 10 vai 100 kuutiota ja jos alueella tarvitaan konetyötä, ei muutaman euron kuutiomaksulla 500 kuution myynti riitä alkuunkaan alueen kulujen peittoon, jotta ottomahdollisuus olisi.

Soraa toki saa, mutta siinä missä ennen on haettu naapurin tai tutun maa-alueelta, joudutaan nyt soraa hakemaan kymmenien kilometrien päästä, isoilla autoilla pihateitä kuluttaen. Ennen sorakuormasta tarvitsi maksaa muutamia kymppejä, nyt puhutaan jo sadoista euroista.

Omistajan luvalla on sallittua ottaa 500 kuutiota omaan käyttöön ilman ELY-ilmoitusta. Helpotusta tilanteeseen toisi, jos lupamaksuja ja valvontaa saataisiin kohtuullistettua maaseudulla, esimerkiksi mahdollistamalla maa-aineksen luovuttamisen tai myymisen ilman ilmoituksia olosuhteiden salliessa naapurille, tutulle tai ylipäätään tilanteessa, jossa ei ole kyse päätoimisesta liiketoiminnasta.

Maaseudun kehittämiselle olisi varmasti hyvä maalaisjärjen käyttäminen ja turhien, aikaa ja rahaa kuluttavien lupaprosessien karsiminen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Helsingissä 20.10.2021

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­Jussi Wihonen PS

Vastaus kirjalliseen kysymykseen maa-aineksen myymisen ja luovuttamisen helpottamisesta maaseudulla

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/KKV_568+2021.pdf

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jussi Wihosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 568/2021 vp:

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Maa-ainesten ottamissuunnitelman tarkastamisesta sekä ottamistoiminnan valvonnasta maa-ainesluvan hakija suorittaa kunnalle maksun maa-aineslain (555/1981) 23 §:n ja maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 145 § nojalla. Maksujen perusteet määritellään kunnan hyväksymässä taksassa. Taksan mukaisia maksuja määrättäessä otetaan huomioon toimenpiteen laajuus, vaativuus ja viranomaisten käyttämä aika ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Taksaa ei voida alentaa hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun takia ottoalueen sijainnin johdosta. Taksan lisäksi muita mahdollisia ottajalle aiheutuvia kustannuksia ovat kustannukset pohjavesitarkkailusta, korkeusmerkkien asentamisesta, ottamisalueen maastomerkinnöistä sekä työturvallisuuteen liittyvistä toimenpiteistä.

Maa-aineslakia muutettiin vuonna 1997 täsmentämällä maa-ainesten kotitarveottoa. Lain tarkoituksena oli alun perin rajoittaa kotitarveotto tilan omiin tarpeisiin, mutta laissa rinnastettiin omaan kotitarveottoon myös toisen kotitarveotto. Lisäksi, kun kotitarveottona voitiin pitää useiden tilojen yhteisomistusalueilla tapahtuvaa ottamista, olivat ottamisen vaikutukset maisemassa ja luonnon olosuhteissa huomattavat.

Lailla maa-aineslain muuttamisesta (463/1997) rajoitettiin yksittäisen kotitarveoton määrä vähäiseksi. Kotitarveotto rajattiin koskemaan maa- tai metsätalouden omaa käyttöä. Lisäksi säädettiin, että ottamisen tuli noudattaa yleisiä lupaedellytyksiä. Tällöin katsottiin, että siten kotitarveotto voitiin vielä säilyttää lupavelvollisuuden ulkopuolella.

Maa-ainesten kotitarveottamiseen ei tarvita maa-aineslain mukaista lupaa. Lupa ei edellytetä, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen. Käytön tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Omalta maalta ottamiseen rinnastetaan myös ainesten ottaminen kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 2 § 2 kohdassa tarkoitetulta yhteisalueelta. Kotitarveottamista voivat harjoittaa yksityishenkilöiden lisäksi mm. maatalousyhtymät ja asunto-osakeyhtiöt, mikäli toiminta muutoin on lain määritelmän mukaista. Vähäiseenkin maa-ainesten ottamiseen myytäväksi esimerkiksi tiekunnalle tarvitaan siis maa-aineslain (555/1981) mukainen lupa. Maa-ainesten kotitarveottamiselle ja -käytölle ei voida määritellä yksiselitteistä enimmäismäärää. Otettavien ainesten määrää tulee tarkastella ottajan todelliseen maa-ainesten käyttötarpeeseen, johon vaikuttaa esimerkiksi tilan koko sekä suunnitellut tiekunnostus- ja rakennushankkeet. Ottajalla on velvollisuus tehdä valvontaviranomaiselle ilmoitus kotitarveottamisesta, kun maa-ainesta on otettu tai sitä aiotaan ottaa yli 500 k-m3.

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelma ei sisällä maa-aineslain uudistamista koskevia kirjauksia. Ympäristöministeriössä ei siten ole tällä hetkellä vireillä maa-aineslain muuttamiseen liittyviä lainsäädäntöhankkeita. Maa-aineslain toimeenpanon ohjauksesta ja kehittämisestä vastaavana ministeriönä se kuitenkin seuraa jatkuvasti toimialansa lainsäädännön toimivuutta sekä tekee lainsäädännön kehittämistarpeiden arviointia.

Helsingissä 11.11.2021 Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen