Päätimme Joensuun kaupungin kotouttamisohjelmasta §56 29.11.18. Jatkokäsittely kaupungin hallitus ja -valtuusto ehkä 17.12 klo 18. Alkuperäisessä esityksessä luki "kansainvalinen ja monimuotoinen Joensuun on rikkaus". Ei ole. Kun joensuulaiset eivät tätä rikkautta oikein tunnistaneet, jaosto päätyi tuohon elinvoima muotoiluun. Kiitokset Sebastian Tynkkyselle Oulun kokemuksista.
Resurssit mitoitetaan nyt käyttäjämäärän mukaan. Varmistetaan,että kaupungin palveluissa on riittävästi kulttuurista osaamista kotoutumista tukeviin kohtaamisiin. Rasismin suhteen Joensuussa on nollatoleranssi: "Poliisi ja seudun toimijat seuraavat tilannetta, asiat käsitellään rasisminvastaisessa työryhmässä."
Liikuntapalveluissa korostettiin yhdenvertaisuutta, ja päädyttiin jättämään pois merkittävät laajennukset: "huomioimalla sekä kunnioittamalla kulttuurisia, sosiaalisia ja uskonnollisia tapoja ja näkökulmia." Lisäksi "monikieleinen viestintä" rajattiin muotoon suomen ja englannin kielellä ja samaa koskee myös koulutusmateriaaleja.
Paljon on siis hyvää, tai suorastaan erinomaista. Kiitokset jaoston jäsenille, erityisesti puheenjohtaja Anssi Törmälä ja esittelijä Sari Lempiäinen. Jouduin kuitenkin esittämään hylkäämistä, koska: "Kotouttamisohjelmasta puuttuu toimenpiteet millä ohjataan maahanmuttajia työhön ja hankkimaan oma toimeentulo" Ulkomaalaisten työttömyys on Joensuussa TEM:n 7/17 tilaston mukaan 52.2% ja heidän määrä 2344 + tuhat opiskelijaa. Päätökseen jätin kirjallisen eriävän mielipiteen.
Maahanmuuttajapalvelut maksaa "vain" miljoonan vuodessa. Mutta mikäli he eivät työllisty, se maksaakin jo keskimääräisellä 383€:n työmarkkinatukilaskun kuukausikertoimella 4596€/ hlö vuosi ja viidensadan volyymilla 2.300.000€, minkä maksaa joensuulainen veronmaksaja. Tuhat työtöntä olisikin jo 4.6miljoonaa. Siksi elinvoimaa - ei rikkautta. Asioista on puhuttava oikeilla nimillä, ja numeroilla.